Tositoimissa!

Hiiohoi ja hellät tunteet. Nyt on jussit vietetty ja aika palata taas arkeen, blää. Mutta ennen töihin ja rutiineihin paluuta sain naputeltua muutaman kuvan, tällä kertaa jonkun muunkin ihoon! Jihaa! Vihdoin ja viimein tämäkin päivä koitti. Siispä juttuhan meni näin, että kokoonnuimme muutaman ystävän kanssa meille juhannusta viettämään. Jossain vaiheessa alkuiltaa kävi ilmi että omistan kuin omistankin tatuointivälineet. NOH, eihän siinä kauan nokka tohissut kuin jo muutamasta suunnasta kuului ääniä että muhun saa kokeilla! Olin vähän epäileväinen, että pystyisinkö siinä tekemään yhtään mitään. Thank God, tämäkin tapahtui tosiaan vasta alkuillasta, ei siinä ole ehtinyt ottaa kuin vasta muutaman tai pari. Siinä vähän aikaa pohdin asiaa ja pidin vähän breikkiä alkoholijuomista. Kun olin tehnyt päätökseni kävin tältä kyseiseltä herralta vielä tarkistamassa että onks se nyt ihan satavarma että se haluaa. Ja näinhän se oli.

Siinä sitten alettiin tekemään stensiliä herran bepaan ja alkoivat miehellä polvet tutista. Sanoin, että niin kauan kun mulla on mustepurkki kiinni ja neula vielä paketissa, saat perua koko homman. Mutta ei, ei miehinen ego antanut enää perääntyä tästä. Onneksi ei muuten tullut missään vaiheessa puhe mun aikaisemmista "töistä"... krhm. Viitaten upeaan viivakoodi-aikaansaannokseeni..
Sutasin nopeasti hyvänkokoisen sydämen ja sanoin että kokeillaan nyt ensiksi tätä ja mietitään sitten mitä tehdään. Tökkäsin sydämeen hanuriin kiinni ja millisekunnin murto-osan tuumailtuaan jätkä oli että alahan töihin. Ei nähtävästi halunnut miettiä asiaa sen enempää. Laittelin kamat sitten valmiiksi siinä ja asiakas asettui sängylle makaamaan että pääsen helposti tatuoimaan. Heitettiin me siinä alussa vielä läppää että "hehe, tässähän on eniten äctiöniä mitä on kuukauksiin ollu täs sängyssä", mutta sitten kun kone lähti surraamaan, ei ollut enää pojallakaan niin hauskaa. Ja tässä vaiheessa, en oikein tunne koko henkilöä, joten annoin palaa ihan sydämen pohjasta. Ei pikku inahdukset mua kiinnostaneet vaan pistin vaan menemään. Se oli nopeasti ohi, välillä satunnaisia naurunpurskahduksia ja höpöttelyjä, uusien tulokkaiden morjestamista, mutta silti työhön meni vain puolisen tuntia.

Hahaa, kaverin kanssa juteltua sain kuulla, että tää samainen heebo jota toi söpö sydän nyt koristaa, tahtoo lisää kuvia.. hanuriinsa. Juhuu.

Siinä se nyt möllöttääpi!

Sitten tuli sunnuntai ja siirtyi matkani kohti siskon kämppiä. Oltiin viikolla puhuttu, että nyt se tehään se tatska sille! Ehkä vähän huono paikka valittiin ensimmäiselle, joskin pienelle kuvalle. Nimittäin jalan ulkosyrjä, erittäin läheltä varpaita.

Siskon jalkaan tökätty teksti !

Tässä sanoin samat "säännöt", vielä saa perua kun neula on paketissaan ja mustekorkki kiinni. Kysäsin vielä edellisiltana että joko jännittää.. Ei kuulemma jännitänyt. PAH sanon minä! Sitten aamulla kun sinne ovelle saavuin salkkuni kanssa ja aloin purkaa sitä, alkoi kyllä ihan selvästi jännittämään. Vielä ihasteltiin vähän aikaa fontteja ja tehtiin stensiliä ja ja ja mietittiin paikkoja, perusjuttuja. Kun paikka oli selvillä, piti sitä alkaa töihin. Lupasin tehdä ensiksi pienen viivan, jotta systerille selviäisi miltä se tuntuu. Onneksi teksti oli todella pieni, joten hänen ei tarvinnut pitkään kärsiä (meni ehkä sama puolisen tuntia?), mutta taivaanvallat se tuntui vuodelta. Hengähdettiin vähän, ja mitä lähemmäksi varpuleita mentiin, niin meno oli jo ihan mahoton. Todella kiitollinen kumminkin olen että jaksoi sen loppuun asti ja ylipäätään uhrasi jalkansa mulle. Mutta puhuttiin että seuraavan kohdalla sitten kyllä mietitään tarkemmin tuo paikka.

- Petra

Paska reissu mut tulipahan tehtyä.

Huhhuh, mikä reissu! En tiiä edes mistä alottaisi. Olin niin innolla odottanut tota Savon reissua et ei voisi enempää harmittaa kuinka pipareiksi se meni. Oli aivan ihana sää, varjossa 40 celsiusta ja siitä saikin nauttia (ja itikoista) ilman töitten tuomaa stressiä.

Suurin syy miksi kuitenkin olin niin innoissani päästessäni käymään isukin luona oli se, että tarkoitukseni oli häneen kokeilla tatuoimista. Noh.. eihän se ihan näin yksinkertaista ole. Ensiksi meni melkein koko viikko siihen, että herra sai päätettyä minkälaisen fontin hän tekstilleen haluaa. Sitten kun ahersin ja väkersin stensilit ynnä muut valmiiksi, huomattiin ettei minulla ole yhtä pientä palaa. Hei c'mon! Olen ihan hyvin ilmankin tätä pientä muovinpalasta pärjännyt (mutta oishan sitä voinut käyttääkin toki..) ja nyt sitten ei enää kelpaakaan! Otin kyllä niin kuumaa siinä vaiheessa ettei mitään rajaa. Loppureissu meinasi mennä mykkäkoulua pitäessä. Loppujen lopuksi hellyin, koska en tahtonut viettää loppulomaani yksinäni murjottaen.

Viimeisenä iltana mentiin sitten paikalliseen niille kuuluisille parille. Loppuilta menikin sitten niin, että humalapäissäni nakutin jonkun jätkän niskaa. Voivoivoi sitä henkisen ja fyysisen kankkusen määrää. Ihana oli kuitenkin kuulla, että olin ennenkuin päästiin edes kunnolla alkuun sanonut :" JOO, ei tää sun ihoon jää kiinni, ei tehä!" Huh, onneksi ei ehditty paljoa nakuttaa, ja kuten sanoinkin jo tuossa täydessä ymmärryksessä, niin eihän siihen jäänyt kuin yksi ohut viiva. Thank God! Lupauduin tekemään tälle heebolle sitten ihan kunnollisen kuvan, kunhan käyn taas siellä suunnassa. Ei ole kyllä pitkään aikaan näin kovasti hävettänyt. Vielä olen niin kovaa toitottanut etten ikimaailmassa koske kenenkään ihoon ennenkuin tuntuu siltä että olisin valmis. H ä p e ä n.

Yksi kiva pieni seikka tässä reissussa oli se, että päästiin kuitenkin käymään siellä isukin tatskakaverin luona. En nyt oikein tiennyt mitä odottaa, mutta kaikeksi yllätyksekseni tämä kaveri kertoi jos yhtä ja toista tatuoimisesta ja välineistä mitä ei tullut aijemmin edes ajatelleeksi. Sain myöskin katsoa hönkien niskaan kun hän sillä hetkellä olevalle asiakkaalleen nakutteli koi-kalaa käteen. Oli mahtavaa päästä seuraamaan niin läheltä hänen työskentelyään. Tällä kertaa tehtiin vain rajat tatuointiin niin en valitettavasti päässyt näkemään itse värityspuolta, mutta tästäkin reissusta oppi hirveän paljon. Välillä kyllä katse karkasi tatuoitavaan kundin ilmeeseen kun näin että kohta mennään inhottavasta kohdasta. Samanlaisia ilmeitä taitaa multakin tulla kun on jonkun nakutettavana, sen takia en oikein ole pystynyt keskittymään niin siihen prosessiin kun yrittää pysyä paikallaan. Mutta tämä välietappi oli kyllä reissun paras kohta.

Reissun jälkeen ei ole kiinnostanut kyllä yhtään suunnitella tai edes tehdä mitään töhrysutasuja, liekkö sitten tämä karmaiseva pettymys vienyt maun ihan kokonaan. Juuri silloin kun ei jaksaisi yhtään tehdä mitään, niitä kuvapyyntöjä alkaa satelemaan. Ei se, että tehtävissä töissä olisi jo kolme työtä mitkä pitäisi saada tehtyä (tai edes aloitettua..), sateli viime viikolla kolme uutta pyyntöä. Tokihan minä nämä heille suunnittelen, ovathan rakkaita ystäviä. Voi kun olisi vain toiseen saumaan tullut. Muutamia ihan hauskojakin kuvia on pyydetty, mutta täytyy noi kyllä kaikki saada altaa pois, tulee jo vähän kyselyä että milloinka voisi käydä varaamassa tatuoijalle ajan.

Toissa viikolla kaksi ihmistä kävivät hakemassa inkkiä ihoonsa, nimittäin mun designit! Mikä mahtava tunne! Toinen kuvista oli ihan tilaustyö, henkilön lapsen nimi ja päivämäärä sekä ruusu peittämään aijemman hieman erikoisemman tatuoinnin. Suunnitelma onnistui mielestäni hyvin, asiakas halusi simppelin ja koruttoman tekstin käsivarteensa ja sekä sydän/ruusu yhdistelmän peittämään vanhan kuvansa. Lisäksi hän oli pyytänyt tähtiä kuvaan, mutta pääsimme lopputulokseen etteivät ne enää olisi sopineet kuvaan, joten jätimme ne pois. Mutta voi minkä näköinen siitä tatuoinnista tulikaan! Hyvä on, oon toki nähnyt rumempiakin tatuointeja, mutta tulihan tosta nyt aika ripuli. Kirjaimet ovat melkeimpä tasapaksuja, ajan myötä varmasti tulevat näyttämään vain mustalta möykyltä. Mutta asiakas ainakin itse oli tyytyväinen, sehän se pääasia oli.

Tämän hetkinen projekti - tilaustyö

Toinen joka kävi värittämässä omaa ihoaan, oli valinnut mun kansioista valmiin kuvan ja tykästyi siihen niin että halusi käydä ikuistamassa sen iholleen. Muutamilla pienillä muutoksilla, siitä sitten tuli ihan asiakkaan itsensä tyylinen ja mustavalkokuva vaihtuikin väreihin. Tässä kuvassa on vain sitä lääniä, jotenka taitaa tässä kuvassa mennä vielä ainakin 1-2 väritys kertaa ennenkuin näkee sen grande finale kuvan! Ja tälle samalle henkilölle olen samalla suunnittelemassa uutta kuvaa! ;)

- Petra