Helsinki INK

Noniin ! Oon jo pitkään miettinyt että jumpe jos tulisi tänne Helsinkiinkin tatuointimessut ni siellä olisin! Aijemmin tänä vuonna näin flayerin jossa mainostettii Suomen tatuointi-messuja ja siitähän innostuin jo roimasti, mutta kuinka ollakaan.. ne pidettäisiin ties missä Oulussa. Olin siis aivan maassa, en ole ennen tatuointimessuilla päässyt käymään. En edes tiennyt pari vuotta sitten että niitä järjestetään Suomessa!

Mutta tättärää, tänään silmäni osuivat ihanassa ystävässämme Facebookissa kaverini päivitykseen ja heti kävin googlettamassa että onko todellista. Ja kyllä! Tatuointimessut Helsingin Kaapelitehtaalla ensi viikonloppuna. Jesjesjes! Tsekkasin kalenterini ettei mitään järkkysuurta olisi sillä viikonlopulla. Ei muita suunnitelmia kun töitä! Juhuu, lauantaitöitten jälkeen Kaapelitehdas, here I come! Nopeesti tsekkasin nimilistan läpi että osuuko ketään tutulta kuulostavia nimiä silmään. Noh, olihan siellä muutama, lähinnä suomalaisia. Kaikista eniten odotan näkeväni Matzonin, Helsingin Zombie Tattoosta. Yksi ihana tatskaunelmani olisi päästä hänelle tekemään kaksi jalkaprojektia. Pitkien odotusaikojen ja rahan tuhlaamiseni takia en ole sinne päässyt varaamaan aikaa. Ehkä jonain päivänä sitten!

Alkuperäinen avain

Ensi viikolla muutakin jännää luvassa, nimittäin mulla on tatska-aika! Sitäkin odotettu kuin kuuta nousevaa. Sain viime syntymäpäivä lahjaksi tatuointilahjakortin Wilma Schlizewskin Inky Queen -tatuointiliikkeeseen ja melko heti kävin varaamassa ajankin. Nettisivut tähän liikkeeseen eivät olleet mitenkään ideaalit, sivuilla oli lähinnä melko vanhoja kuvia Wilman tekemistä tatuoinneista ja niistä melko suuri osa oli tribaaleja. Tämän takia valitsin ensimmäiseksi tatuoinniksi simppelin tekstin. Lahjakortista arvoa jäi 60€ jota en mielelläni hukkaan heittäisi. Päädyin sitten avaimeen. Aloin heti etsimään kuvia josko löytyisi joku kiva avain minkä haluisin vasempaan ranteeseeni. Yhden mustavalkoisen kuvan löysin ja sitten kävinkin jo varaamassa ajan. Ajan lähestyessä aloin epäilemään valintaani, mikä ei tietenkään ole hyvä - onhan kuva siinä "ikuisesti". Päädyin siis suunnittelemaan itse uuden avaimen, mutten ole aivan varma haluanko kuvasta mustavalkean vaiko värillisen.. Nyt olisi vähän kiire päättää tämä! Äh, kerran sitä vain eletään! Taidan mennä värillisellä tällä kertaa, ehkä joku ihana kirkkaanvaaleansininen olisi muikea.

- Petra

Sateenkaaren värit

29. Maaliskuuta 2013

Kaapista multa löytyy ainakin 4-5 piirrustusvihkoa joissa puolet sivuista on ehkä puoliksi käytetty tai sivuilta löytyy tälläisiä koskaan valmiiksi saatuja piirrustuksia. Sitä aina itselleen vakuuttaa että "kyllä mä näihin vielä joskus palaan kun löytyy aikaa". Harvemmin tulee edes pahemmin katsottua noita keskeneräisiä töitä minuuttia pidempään.  Joskus niistä saa kyllä hyviä uusia ideoita, ei vaan sitten jaksa toteuttaa sitä siihen samalle paperille.. Ihanaa luonnonvarojen tuhlausta, jes! 

Käytän lähinnä värittämiseen perusvärikyniä. Parhaimmat kynät ostin ruokakaupasta neljällä eurolla ja niiden jälki on aivan loistavaa! Ihanan tasainen, vähän leviävä ja vahvat värit. Kohta pitää jo uusi paketti näitä värejä etsiä, niin hyvässä käytössä ovat olleet. 

28. Maaliskuuta 2013

Tästä työstä olen erityisen ylpeä. Väritys onnistui mun mielestä tosi hyvin ja sopivat upeasti tuohon kuvaan. Halusin sellaisen pimeän ja "masentavan" näköisen sydämen, mikä mun mielestä onnistui aika fantsusti. Fontit ovat aina olleet heikkouteni. Omasta takaa niitä ei kyllä synny, mutta netistä löytyy monia sivuja missä voit generoida oman tekstisi valitulla fontille (esmeks dafont.com). Sieltä saa valmiina tekstit ja varmasti tulee oikean ja yhtenäisen näkönen fontti. Jos toisaalta pyydetään simppeliä fonttia niin se kyllä vielä onnistuu. Täytyy tuota fonttienkin tekoa vähän treenailla.. 

Ja vielä tämä täytyy jakaa.. Kävin AvaTVn sivuilla ja huvin vuoksi luin horoskoopit. Aika osuva!

Skorpioni 24.10 - 22.11.

Lauantai 30.03.2013

Saat työstäsi sekä muodollista että epämuodollista tunnustusta.

Tuntuu hyvältä olla hyväksytty ja arvostettu, mutta mieluiten haluaisit työstäsi kunnollisen rahallisen korvauksen.

Has my name written all over it!

- Petra

Tilaustyöt

Tuodessani itseäni esille yhä enemmän ovat kaverini ja tutun tutut alkaneet pyytämään josko voisin suunnitella heille jotakin. Tiedättehän sen tunteen kun kuvis tai kässä tunnilla saitte jonkin tylsän aiheen joka kiinnosti kuin kirves selässä? Siltä yleensä tuntuu kuin joku pyytää tekemään työn heille. Mikä on kyllä väärin ja tiedän että tavasta pitäisi nyt päästä eroon jos mielii joskus omassa unelmaduunissa saada asiakkaitakin. Toki kaikkia ei voi miellyttää mutta ainahan sitä voi koittaa! Tavallisesti hyväksyn pyynnöt ja yritän parhaani mukaan toteuttaa pyynnön mukaisen työn. Ainakaan vielä ei ole kellään ollut valittamista, mikä on tosi hieno juttu! Sehän tarkoittaa että osaan kuunnella ja toteuttaa joskus myös hatarien pyyntöjen pohjalta mieluisia luonnoksia ja piirrustuksia. Ennen kun suostun pyyntöihin kysyn mitä on mielessä ja kerron että en ole ammattilainen sekä voimme aina muuttaa työtä.

Olen hirveän otettu kun joku tahtoo minut tekemään suunnitelmaa mikä tulee ikuisesti olemaan tämän ihmisen iholla. Se tietysti pelottaa, jännittää ja liikuttaa kun ihmisillä on niin kova usko minun taitoihini. Täytyy myöntää että ihmisten reaktiot pelottavat minua. Ehkei niin tilaustyöt vaan henkilökohtaisten, oman tyylini piirrustukset. Niin sanotusti art de la Petra. Tilaustyöt ovat päätettyjä,jotakuinkin valmiiksi suunniteltuja ja niihin on selvät sävelet, minun ei tarvitse muutakuin saada tämä ihmisten toive paperille.
Rakentavaa kritiikkiähän on aina hyvä saada, niin sitä kasvaa ja kehittyy, mutta kyse ei ole niinkään kritiikistä vaan siitä ettei tyylini miellyttäisi ketään. Toisaalta eihän minulla ole vielä tyyliä?

Haha, menipäs nyt vakavaksi! Ihana puoli siinä kun ei tätä vielä työkseen tee, on se ettei ole liikaa paineita ja deadlineja saada töitä valmiiksi. Saa piirustella myös omaksi ilokseen.

5. huhtikuuta 2012

Tämä työ on saanut paljon huomiota osakseen, esimerkiksi Facebookissa ystäviltäni ja heidän kavereiltaan. Jopa yksi heistä on sanonut ottavansa tämän tatuoinnikseen! Ensimmäisen kerran kun kuulin tästä, ajattelin että joopa joo, puheita taas. Mutta ei ! Alkuviikosta tämä ihana kyseinen henkilö kertoi varanneensa ajan jotta pääsee tämän työn ottamaan! Olen tooooodella innoissani, minun piirrustukseni tulee olemaan jonkun toisen iholla! Vaikkei todellakaan minun tekemänäni, ainakaan vielä en siihen lähde. Tämäkin työ oli lähinnä nyt omaksi ilokseni piirretty ja tekstikin on Disneyn Tuhkimosta. Tämäkin kertoo mistä kaikkialta voi saada insipiraatiota! Omat inspikset lähinnä tulevat musiikista tai justiinsa näistä Disney- leffoista. Hei, onhan ne nyt ihan parhaita. 

Tokihan piirrustusta täytyy hieman muokata jotta se sopii ottajansa iholle ja muutenkin että tulee siisti työ jota sitten sopii esitellä! Ehdottomasti laitan tänne sitten kuvaa kun tämä kuva on ikuistettu hänrn iholleen! 

Lähinnä teen värikkäitä ja selkeitä kuvia, mutta myös nyt kiinnostukseni mustavalkoisia töitä kohtaan on noussut! Siinä on ihan oma tyylinsä kun niitä lähtee piirtämään. Eri sävyisillä mustilla ja harmailla saa kuviin heti eloa. Vaikken ole ottanut tätä tyyliä ihan omakseni, tahdon kyllä senkin oppia! Kuitenkin melko monet haluavat tatuointinsa harmaina ja mustavalkoisina. Noh, harjoittelu tekee mestarin! 

16. Helmikuuta 2013

- Petra

Muste

Kuvaamataito on aina ollut lähellä sydäntäni. Välillä vanhoja kuvia katsoessani löydän hauskoja kuvia pienestä enkelikiharaisesta blondista keittiönpöydän äärellä tihrustamassa. Niin siitä syntyikin rakas harrastus minulle.
Ala- ja yläasteella lempiaineeni oli ehdottomasti kuvis, varsinkin yläkoulussa siitä tuli ehdoton ykkönen.   Meillä oli ihana kuvismaikka joka kehui ja antoi sopivasti kritiikkiä nuorille taiteilijoille. Saimme myös hauskoja tehtäviä, emme perinteisiä "piirrä puu"- tyyppisiä ala-astematskua. Luokallamme oli yllättävän paljon erittäin taiteellisia (myös musiikillisesti) lahjakkaita tyyppejä. Siellä ei niin taidot popanneet esiin kun oli niin monia ihmisiä ketkä olivat enemmän esillä. Siinä vaiheessa piirtäminen oli lähinnä omaksi ilokseni.
Yhdessä vaiheessa vaihdoin piirtämisen kirjoittamiseen. Kirjoitinkin jopa pieniä novelleja, jotka nyt lähinnä huvittavat kun niitä sattuu löytämään.

Perheestä löytyy muitakin taiteilijoita. Äitini kävi taidelukion, mutta tämän jälkeen häneltä lopahti suurempi kiinnostus piirtämiseen ja maalaamiseen. Siskoni on myös kovin kiinnostunut piirtämisestä, muttei niin tuo itseään esille tässä muodossa, piirustelee näin lähinnä silloin kun jaksaa tai kiinnostaa. Häneltä tuo maalaaminen onnistuu huomattavasti paremmin kuin minulta.
Isäni on ollut suurimmissa projekteissani rahoittajana vaikkei kauheasti mitään piirtämisestä tai muusta ymmärräkään, mutta mielipiteitä silloin tällöin häneltä kyselen, esimerkiksi anatomian tai värien suhteen. Tuossa muutama vuosi sitten sain häneltä digitaalisen piirtopöydän josta innostuin kovin ja siinä sitten oppi mm. Photoshopin käyttöä.

Valitettavasti jonkin ajan kuluttua kun tämän ihanan pelin sain käyttööni, hankimme poikaystäväni kanssa kaksi kissaa jotka tykkäsivät kovin syödä kodin eri piuhat, latureista antennikaapeleihin. Tämän seurauksena myös rakas piirtopöytäni sai kyytiä.. nyt se pölyttyy kaapissa. Olen kuitenkin päättänyt että joku päivä vielä uudelleen sellaisen hankin! Nykyään niitä saa ihan edullisiakin malleja. Tämän äksidentin jälkeen jouduin vaihtamaan takaisin perinteiseen piirtämiseen. 

Olen aina ihaillut tatuoimista ja tatuointeja kauniina kuvamuotona ja ihan omana taiteenaan. Muistan kun ylä-asteella yksi tyttö naapuriluokalta sai ottaa 16 vuotiaana tribaalitatuoinnin alaselkäänsä.. Kyllä, tramp-stampin. Muistan kuinka kateellinen olin jo tuolloin. Nyt vanhempana olen onnellinen etteivät vanhempani antaneet lupaa jo tuossa iässä hankkia tatuointia. Ja kaiken lisäksi, en edes välitä tribaali- tatuoinneista. 

Pari edellisvuotta on mennyt tuuliajoilla ollessa. Lähdin kotoa, lopetin lukion ja muutin poikaystäväni luokse. Elin loisena tämän nurkissa. Kavereitani en nähnyt juuri ollenkaan, pitkän välimatkan takia. Muutenkaan välit perheeni kanssa eivät olleet mitä ihanimmat. Saattoi mennä 2-3 kuukautta siihen että kuuli esimerkiksi äidistäni. Vähitellen alkoi ottamaan päähän se kotona makaaminen ja tekemättömyys. Pikkuhiljaa aloin käydä kotona taas ja välit äitiini paranivat, ehkei entiselleen mutta paranivat kuitenkin. 

Ja sitten sain työpaikan noin puoli vuotta sitten ihanasta rakkaasta Helsingistä. Muutin takaisin kotiin, lyhyemmän työmatkan takia. Pääsen myös käymään Nummelan kodissani melko usein, melkein joka toinen viikko. 

Vähitellen aloin hankkimaan kaupasta erillaisia tatuointilehtiä. Niissä oli niin paljon kauniita töitä että oli pakko aloittaa kokeilemaan myös itse. Varsinkin värikkäät ja oldschoolimaiset työt herättivät heti huomioni. Ne olivat myös kaikista helpoimmat piirtää. 

Tämän myötä harjoitukseni määrä on vain kasvanut ja intoni tätä taidemuotoa ja piirtämistä kohtaan. Aloin seuraamaan erilaisia tatuoituja malleja ja tatuointitaiteilijoita eri medioissa. Saan heiltä usein insipiraatioita ja myöskin uusia tekniikoita joita voin harjoitella. Omaa tyyliäni en aivan ole löytänyt, mutta ehkä se tässä matkan varrella selviää minkälaisia töitä parhaiten ja mieluiten teen.

- Petra