Paska reissu mut tulipahan tehtyä.

Huhhuh, mikä reissu! En tiiä edes mistä alottaisi. Olin niin innolla odottanut tota Savon reissua et ei voisi enempää harmittaa kuinka pipareiksi se meni. Oli aivan ihana sää, varjossa 40 celsiusta ja siitä saikin nauttia (ja itikoista) ilman töitten tuomaa stressiä.

Suurin syy miksi kuitenkin olin niin innoissani päästessäni käymään isukin luona oli se, että tarkoitukseni oli häneen kokeilla tatuoimista. Noh.. eihän se ihan näin yksinkertaista ole. Ensiksi meni melkein koko viikko siihen, että herra sai päätettyä minkälaisen fontin hän tekstilleen haluaa. Sitten kun ahersin ja väkersin stensilit ynnä muut valmiiksi, huomattiin ettei minulla ole yhtä pientä palaa. Hei c'mon! Olen ihan hyvin ilmankin tätä pientä muovinpalasta pärjännyt (mutta oishan sitä voinut käyttääkin toki..) ja nyt sitten ei enää kelpaakaan! Otin kyllä niin kuumaa siinä vaiheessa ettei mitään rajaa. Loppureissu meinasi mennä mykkäkoulua pitäessä. Loppujen lopuksi hellyin, koska en tahtonut viettää loppulomaani yksinäni murjottaen.

Viimeisenä iltana mentiin sitten paikalliseen niille kuuluisille parille. Loppuilta menikin sitten niin, että humalapäissäni nakutin jonkun jätkän niskaa. Voivoivoi sitä henkisen ja fyysisen kankkusen määrää. Ihana oli kuitenkin kuulla, että olin ennenkuin päästiin edes kunnolla alkuun sanonut :" JOO, ei tää sun ihoon jää kiinni, ei tehä!" Huh, onneksi ei ehditty paljoa nakuttaa, ja kuten sanoinkin jo tuossa täydessä ymmärryksessä, niin eihän siihen jäänyt kuin yksi ohut viiva. Thank God! Lupauduin tekemään tälle heebolle sitten ihan kunnollisen kuvan, kunhan käyn taas siellä suunnassa. Ei ole kyllä pitkään aikaan näin kovasti hävettänyt. Vielä olen niin kovaa toitottanut etten ikimaailmassa koske kenenkään ihoon ennenkuin tuntuu siltä että olisin valmis. H ä p e ä n.

Yksi kiva pieni seikka tässä reissussa oli se, että päästiin kuitenkin käymään siellä isukin tatskakaverin luona. En nyt oikein tiennyt mitä odottaa, mutta kaikeksi yllätyksekseni tämä kaveri kertoi jos yhtä ja toista tatuoimisesta ja välineistä mitä ei tullut aijemmin edes ajatelleeksi. Sain myöskin katsoa hönkien niskaan kun hän sillä hetkellä olevalle asiakkaalleen nakutteli koi-kalaa käteen. Oli mahtavaa päästä seuraamaan niin läheltä hänen työskentelyään. Tällä kertaa tehtiin vain rajat tatuointiin niin en valitettavasti päässyt näkemään itse värityspuolta, mutta tästäkin reissusta oppi hirveän paljon. Välillä kyllä katse karkasi tatuoitavaan kundin ilmeeseen kun näin että kohta mennään inhottavasta kohdasta. Samanlaisia ilmeitä taitaa multakin tulla kun on jonkun nakutettavana, sen takia en oikein ole pystynyt keskittymään niin siihen prosessiin kun yrittää pysyä paikallaan. Mutta tämä välietappi oli kyllä reissun paras kohta.

Reissun jälkeen ei ole kiinnostanut kyllä yhtään suunnitella tai edes tehdä mitään töhrysutasuja, liekkö sitten tämä karmaiseva pettymys vienyt maun ihan kokonaan. Juuri silloin kun ei jaksaisi yhtään tehdä mitään, niitä kuvapyyntöjä alkaa satelemaan. Ei se, että tehtävissä töissä olisi jo kolme työtä mitkä pitäisi saada tehtyä (tai edes aloitettua..), sateli viime viikolla kolme uutta pyyntöä. Tokihan minä nämä heille suunnittelen, ovathan rakkaita ystäviä. Voi kun olisi vain toiseen saumaan tullut. Muutamia ihan hauskojakin kuvia on pyydetty, mutta täytyy noi kyllä kaikki saada altaa pois, tulee jo vähän kyselyä että milloinka voisi käydä varaamassa tatuoijalle ajan.

Toissa viikolla kaksi ihmistä kävivät hakemassa inkkiä ihoonsa, nimittäin mun designit! Mikä mahtava tunne! Toinen kuvista oli ihan tilaustyö, henkilön lapsen nimi ja päivämäärä sekä ruusu peittämään aijemman hieman erikoisemman tatuoinnin. Suunnitelma onnistui mielestäni hyvin, asiakas halusi simppelin ja koruttoman tekstin käsivarteensa ja sekä sydän/ruusu yhdistelmän peittämään vanhan kuvansa. Lisäksi hän oli pyytänyt tähtiä kuvaan, mutta pääsimme lopputulokseen etteivät ne enää olisi sopineet kuvaan, joten jätimme ne pois. Mutta voi minkä näköinen siitä tatuoinnista tulikaan! Hyvä on, oon toki nähnyt rumempiakin tatuointeja, mutta tulihan tosta nyt aika ripuli. Kirjaimet ovat melkeimpä tasapaksuja, ajan myötä varmasti tulevat näyttämään vain mustalta möykyltä. Mutta asiakas ainakin itse oli tyytyväinen, sehän se pääasia oli.

Tämän hetkinen projekti - tilaustyö

Toinen joka kävi värittämässä omaa ihoaan, oli valinnut mun kansioista valmiin kuvan ja tykästyi siihen niin että halusi käydä ikuistamassa sen iholleen. Muutamilla pienillä muutoksilla, siitä sitten tuli ihan asiakkaan itsensä tyylinen ja mustavalkokuva vaihtuikin väreihin. Tässä kuvassa on vain sitä lääniä, jotenka taitaa tässä kuvassa mennä vielä ainakin 1-2 väritys kertaa ennenkuin näkee sen grande finale kuvan! Ja tälle samalle henkilölle olen samalla suunnittelemassa uutta kuvaa! ;)

- Petra