Tositoimissa!

Hiiohoi ja hellät tunteet. Nyt on jussit vietetty ja aika palata taas arkeen, blää. Mutta ennen töihin ja rutiineihin paluuta sain naputeltua muutaman kuvan, tällä kertaa jonkun muunkin ihoon! Jihaa! Vihdoin ja viimein tämäkin päivä koitti. Siispä juttuhan meni näin, että kokoonnuimme muutaman ystävän kanssa meille juhannusta viettämään. Jossain vaiheessa alkuiltaa kävi ilmi että omistan kuin omistankin tatuointivälineet. NOH, eihän siinä kauan nokka tohissut kuin jo muutamasta suunnasta kuului ääniä että muhun saa kokeilla! Olin vähän epäileväinen, että pystyisinkö siinä tekemään yhtään mitään. Thank God, tämäkin tapahtui tosiaan vasta alkuillasta, ei siinä ole ehtinyt ottaa kuin vasta muutaman tai pari. Siinä vähän aikaa pohdin asiaa ja pidin vähän breikkiä alkoholijuomista. Kun olin tehnyt päätökseni kävin tältä kyseiseltä herralta vielä tarkistamassa että onks se nyt ihan satavarma että se haluaa. Ja näinhän se oli.

Siinä sitten alettiin tekemään stensiliä herran bepaan ja alkoivat miehellä polvet tutista. Sanoin, että niin kauan kun mulla on mustepurkki kiinni ja neula vielä paketissa, saat perua koko homman. Mutta ei, ei miehinen ego antanut enää perääntyä tästä. Onneksi ei muuten tullut missään vaiheessa puhe mun aikaisemmista "töistä"... krhm. Viitaten upeaan viivakoodi-aikaansaannokseeni..
Sutasin nopeasti hyvänkokoisen sydämen ja sanoin että kokeillaan nyt ensiksi tätä ja mietitään sitten mitä tehdään. Tökkäsin sydämeen hanuriin kiinni ja millisekunnin murto-osan tuumailtuaan jätkä oli että alahan töihin. Ei nähtävästi halunnut miettiä asiaa sen enempää. Laittelin kamat sitten valmiiksi siinä ja asiakas asettui sängylle makaamaan että pääsen helposti tatuoimaan. Heitettiin me siinä alussa vielä läppää että "hehe, tässähän on eniten äctiöniä mitä on kuukauksiin ollu täs sängyssä", mutta sitten kun kone lähti surraamaan, ei ollut enää pojallakaan niin hauskaa. Ja tässä vaiheessa, en oikein tunne koko henkilöä, joten annoin palaa ihan sydämen pohjasta. Ei pikku inahdukset mua kiinnostaneet vaan pistin vaan menemään. Se oli nopeasti ohi, välillä satunnaisia naurunpurskahduksia ja höpöttelyjä, uusien tulokkaiden morjestamista, mutta silti työhön meni vain puolisen tuntia.

Hahaa, kaverin kanssa juteltua sain kuulla, että tää samainen heebo jota toi söpö sydän nyt koristaa, tahtoo lisää kuvia.. hanuriinsa. Juhuu.

Siinä se nyt möllöttääpi!

Sitten tuli sunnuntai ja siirtyi matkani kohti siskon kämppiä. Oltiin viikolla puhuttu, että nyt se tehään se tatska sille! Ehkä vähän huono paikka valittiin ensimmäiselle, joskin pienelle kuvalle. Nimittäin jalan ulkosyrjä, erittäin läheltä varpaita.

Siskon jalkaan tökätty teksti !

Tässä sanoin samat "säännöt", vielä saa perua kun neula on paketissaan ja mustekorkki kiinni. Kysäsin vielä edellisiltana että joko jännittää.. Ei kuulemma jännitänyt. PAH sanon minä! Sitten aamulla kun sinne ovelle saavuin salkkuni kanssa ja aloin purkaa sitä, alkoi kyllä ihan selvästi jännittämään. Vielä ihasteltiin vähän aikaa fontteja ja tehtiin stensiliä ja ja ja mietittiin paikkoja, perusjuttuja. Kun paikka oli selvillä, piti sitä alkaa töihin. Lupasin tehdä ensiksi pienen viivan, jotta systerille selviäisi miltä se tuntuu. Onneksi teksti oli todella pieni, joten hänen ei tarvinnut pitkään kärsiä (meni ehkä sama puolisen tuntia?), mutta taivaanvallat se tuntui vuodelta. Hengähdettiin vähän, ja mitä lähemmäksi varpuleita mentiin, niin meno oli jo ihan mahoton. Todella kiitollinen kumminkin olen että jaksoi sen loppuun asti ja ylipäätään uhrasi jalkansa mulle. Mutta puhuttiin että seuraavan kohdalla sitten kyllä mietitään tarkemmin tuo paikka.

- Petra