Lokakuu - edelleen paras kuu

Voiiii taivaanvallat, miten laiskasti mä oonkaan jaksanut nyt piirtää ja harjoitella. Eilen illalla olin sitten että jes, nyt vähän taiteillaan. Mut eihän siitä mitään tullut, kaikki meni ihan päin prinkkalaa.
Jos tänään ottais vähän niskasta kiinni ja alkais tekemään töherryksiä. Näin on, pyhitän tämän päivän vain ja ainoastaan piirtämiselle (yeah right). Mutta mikä sen ihanampaa, ulkona törkee syyssää ja voi vaan olla sisällä, juoda teetä ja piirrellä. Kuulostaa aika hyvältä.

Haluisi kanssa pitkästä aikaa treenata vähän tatskaamista. Kenenkään muun iholle en toki, vaan ihan omalle. Kysymys kuuluu vain että mitä tahtoisin tehdä ja mihin. Toki voisi vahvistaa vanhoja omia tatuointeja, muttamutta.. Parempi odotella että tulee jokin järkeväkin idea, siinä keskittyy sitten paremmin ja suunnitteleminenkin on helpompaa.

Että mä vihaan potrettejen tekemistä..

Sitten muihin aiheisiin! Ensi viikolla tapahtuu. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Mun tatuointiaika meinaan. Oon nyt viimeset pari viikkoo sepittänyt kaikille että heeei, nyt vähä jännittäis, heei vähä mä ootan. Varmasti ei oo kaveriporukassa ketään joka ei tietäisi että mulla se tatska-aika olisi.. Hei, im sharing joy to the world! Ja en viieläkään paljasta mitä ihanaa mulle silloin tulee ;) se selviää sitten kun kuva ihollani on!
Kaikkee riemua ja mukavaa nyt kyllä on tässä lokakuun lopussa marraskuun alulla. Ensinnäkin, mun synttärit heey (lahjoja otetaan vastaan), Halloween - mahtavaa, ja paaljon paljon muita juhlia mihin tahtoisi osallistua, mutta budjetti - varsinkin kun on nyt säästänyt tota tatuointia varten - ei oikein anna osallistua mihinkään. Hyvä että pääsen omia synttäreitä juhlimaan..
Viime vuonna vuotuisissa Halloween kemuissa olin Sugar skull nainen, eli kasvot kuvioitu Dia de la Muertesille ominaisilla kuvioilla ja kiekuroilla, pohjana tietenkin pääkallo. Se oli mahtavaa, maskista tuli paljon kehuja. Tänä vuonna ajattelin lähteä juhlimaan intiaanina. Kalpeanaamaisena sellaisena. Viime vuoden peruukkia olisi inhottava jättää käyttämättä joten tässä puvussa se tulee hyvään käyttöön.

Mutta tosiaan, vaikka en hirveästi ole piirrellytkään tässä, niin postaampa silti muutamia joita olen tehnyt tässä välissä! Enjoy !

- Petra

Voisi treenailla liekkejä enemmän!

Ystävälle tehty syntymäpäiväkortti!

The original Girl on Fire ;) 

Lokakuu - paras kuu

Hei kaverit! Tässä mä jännittyneenä ootan kuun loppua - kahdestakin syystä! Ensinnäkin meikätytön synttäreitä vietetään 27. pvä (lahjoja otetaan vastaan..) JA ! Vihdoin ja viimein sain varattua itselleni tatuointi ajan! En malta odottaa! Kaikista mahtavinta tässä on, että pääsen Zombie Tattoohon. Ah.
Olin varaamassa Matzonille aikaa, mutta ylläripylläri aikoja aletaan varailemaan hänelle vasta ensi kevään puolella.. En varmana odota niin pitkälle! Siispä käännyin Matzonin oppitytön, Ninan, puoleen. Olin vähän katsellut heidän kotisivuillaan kuvia Matzonin ja Ninan töistä. Rakastuin heti Matzonin omaperäiseen tyyliin sekä värienkäyttöön. Ninalla oli puolestaan todella vähän kuvia. Tajusin, että kun nyt tässä somessa pyöritään niin kannattaa samalla katsoa heidän Facebook-sivunsa ja kuinka ollakaan, sieltä löytyi paljon enemmän ja paljon parempia kuvia.

Tällä kertaa onkin tulossa sitten hieman isompaa kuvaa. Täytyy myöntää että hieman jännittää, kun aijemmin on istunut aika lepposasti sen tunnin kun on tehty tatuointeja, mutta tämän tekoon varattiin 6 tuntia. Jep, nyt naureskelkaa siellä "eihän toi mitään oo", mutta mulle se on. Tajusin vasta keskusteltuani kaverin kanssa kuinka pitkä aika se on. Kaverin, jolle on kuitenkin tehty kumpaankin kylkeen mukavan kokoiset kuvat, eikä ole koskaan joutunut kärsimään kolmea tuntia pidempään. Toki kyljet ovat herkemmät kuin käsi, johon omani tulee, mutta silti...
Enkä varmasti jaa sitä useammalle päivälle kun on mahdollista se yhdessä päivässä tehdä valmiiksi!

Muurame 4.-6.10.13

Ihanaa saada ihan kunnon tatuointi !♥ Kunnolla tulee oleen väriä ja kokoa. Vielä en teille paljasta että millainen kuva siihen tulee, hoho! Ainoo miinushomma tässä kaikessa on, että tietenkin tulee melko suolainen hinta tälle kuvalle. Ei auta muuta kuin kiristää lompakonnyörejä, hillitä shoppailuhimonsa ja välttää houkutuksia. 

Ja sitten muihin aiheisiin! Toissa viikolla(kohan?), jatkoin mun jalkajuttuja, tein nimittäin yksinäiselle ruusulle kaverit kummallekin puolelle. Siitä laitan kuvaa kunhan ovat parantuneet, nimittäin laitoin kanssa väriä toiseen uuteen ja vanhaan ruusuun. Odotan että paranevat kunnolla. 

Ihan offtopicina, käytiin juhlistamassa ystävättären synttäreitä Muuramessa, josta kaveri oli vuokrannu meille viime viikonlopuksi mökin. Siellä rellestettiin, syötiin, juotiin ja muututtiin paljussa rusinoiksi. Ihana viikonloppu, ihanien ystävien seurassa! Paikka oli hirveän uusi, valmistunut vuonna 2010, ja meidän tyttöjen onneksi löytyi sisävessa, suihku ja astianpesukone! Kerrottiin omistajalle joka tuli lähtöpäivänä morjestamaan, että aijomme joko vuokrata paikan ensi kesäksi taikka vallata koko mestan. Mukavasti mahtui yksitoista ihmistä sinne, olisi mahtunut varmasti muutama lisääkin. Oli kyllä ihan paras viikonloppu pitkään aikaan!

 - Petra

Roses are red

Tossa viikko muutama sitten otin härkää sarvista kiinni ja päätin värittää ton ruusun möllykän minkä jalkaani oon tehnyt! Halusin päästä kokeilemaan tätä vesilaimennustsydeemiä jolla siis saadaan vaalennettua väriä. Onnistui yllättävän hyvin ja oon tosi tyytyväinen lopputulokseen! Hyvä puoli kanssa tossa värittämisessa on se, ettei se tunnu yhtä pahalta kun rajojen tekeminen.
Väriksi valitsin melko räikeän pinkin, välillä kyllä tuntui että tatuoin verta takaisin ihoon, enkä sitä väriä.. Värikin näytti hämmästyttävän punaiselta kun sitä alkoi siihen takoamaan. Toki iho alkaa siinä jynssätessä mennä punasemmaksi. Nyt kun kuva on jo paranemiseen päin värit ovat selvästikin vaalenneet ja tulleet paljon lähemmäksi oikeaa väriä!
Osaa kohdista junnasin vähän turhankin paljon, siksi paraneminen on ollut epätavallisen aikaa vievää. Nyt kuitenkin oppi sen, että vaikka näyttää ettei se väri siihen tartu niin kyllä se vaan tarttuu, ei sitä niin rikki tartte hinkata!

Yläkuva : Lopullinen väritys
Alakuva : Vielä viimeistelyä vailla!

Siinä kun olin saanut ruusun väritettyä, mietin että perkele, ois pitänyt jättää tekemättä nuo valkeat "korostus" kohdat terälehtiin. Näytti ihan törkeältä. Ajattelin kuitenkin että se on helppo väri sitten peittää, no vörries. Nyt kuitenkin tatskan semiparannuttua huomasin ettei se valkoinen jäänytkään niin pinnalle tohon joten ei ne siinä haittaakaan!
Värityksen jälkiboostissa olin vielä niin hurmioissani että nakutin vielä jalkaani pienen timantin.
Onneksi pääsi kesällä käymään siellä Veskun luona joka vähän selitteli miten homma toimii. Toki oppia oon ottanut kaiken maailman DVD-levyistä, TV-ohjelmista ja alan lehdistä yms. mutta sai vähän kädetä pitäen neuvoa ja sai kysellä kysymyksiä! Esim. luulin että sitä vaseliinia täytyy tunkea joka kuvaan, mutta ei, sitä käytetään silloin kuin väritetään ( kokeilin ), tämä liukastaa ihoa niin että on paljon helpompi liukua ja värittää tasaisemmin kuvaa ( toimii! ).
Sekä oon nyt napannut joskus sen, että väritys tehdään sellaisella pyöreällä liikkeellä. Ei niinkään eestaas junnaamisella vaan tehdään pieniä ympyröitä ja samalla liikutaan iholla.  Huomasi kyllä siinäkin eron, nopeutu selvästikin tää värittäminen siinä.
Omaan ihoon treenatessa on kyllä se hyvä puoli, että pystyy kokeilemaan eri tekniikoita kun tatskailee, siinä sitten ihmettelee ja opettelee rauhassa.

Tän onnistuneen (?) värityksen jälkeen on helppo suunnitella lisää muikeita treenikuvia viereen. Ehkä lisää ruusuja, hmm?

Myöskin on tullut vähän piirreltyä pitkästä aikaa, pienen kollaasin siitä tähän saatte!
Nopeen bloggauksen nyt teille tein, pakko oli saada vähän tänne purettua viime aikasia tekemisiä! Tästä sit eikun vaan etteenpäe sanoi mummo lumessa! 

- Petra

Pieni Lana Del Rey villitys alkoi tuossa..

Siirtokuvapaperi; step by step

Te kaikki jotka luulette että olen kuollut ja kuopattu, ei hätää - I'm back.

Nyt on monta viikkoa vierinyt viime tekstistä, mutten nyt millään ole kerennyt    jaksanut raahautua ja kirjoittaa jotakin järjellistä luettavaa, varsinkin kun nää kelit on ollut mitä ihanimmat!. Mutta ne ajat on ohi!  Nyt tähän väliin voitas repästä ihan semmonen tietopaketti! Oon tosta tilastoista huomannut, että hirveesti ihmisiä näyttää kiinnostavan noi siirtokuvat ja niiden käyttö. Joten viimeksi kun tein tota omaa jalkaani sekä siskon, ajattelin että siinä samalla voisi vaihe vaiheelta ottaa kuvan, mitenkä se sitte iskettää siihe ihhoon.


Ihan ensiksi tässä on puhdistusaine elikä Neo-Amiseptia, mutta myös mäntysuopa-vesi-teeuute-sekoitus toimii, ton pullon loputtua taidan siihen vaihtaa!
Sitten tarttee tietenkin sen aineen millä sä kiinnität sen siihen ihoon. Tässä käytän tollasta perus roll-on deodoranttia, ilman hajusteita, mielellään alkoholillinen jos löytyy. Tähän hätään en itse löytänyt, joten tyydyin nyt tähän.
 Alkoholi kiinnittää siirtopaperin musteen paremmin ihoon jotenka se ei siis yhtä helposti lähe sitten leviämään kun siinä kättä käyttää.
Viimeisenä muttei sentään vähäisempänä meillä on sitten tämä siirtokuvapaperi. Tässä voi käyttää myös luonnostelupaperia mitä löytyy yleensä hyvin varustelluista kirjakaupoista. Luonnostelupaperi on hieman jäykempää kuin siirtopaperi, jotenka se on parempi vaihtoehto pienille kuville.

 

Va va voom

Sitten iho putsataan ja jos oikeen gorillaa siellä tatuoi niin ajaa karvat pois tatuoitavalta alueelta. Tämän jälkeen voi sitten roll-onilla sivellä kohdalle ja asetella siirtokuvan iholle. Siirtokuvaa voi aina käyttää uusiksi, eli ei haittaa ollenkaan jos se ensimmäisellä kerralla ei osuisikaan ihan sinne mihin oli tarkoitus! Sitten vaan nopea putsaus ja uudestaan yrittämään.

 

Sitten sen kuvan tulisi näyttää apauttiarallaa tältä! Hieman paperista kuulsi läpi tuo kuulakärkikynä, eli tosi ohuella, mielellään lyijykynällä sitten piirtää tuon siirtokuvion. Tarpeeksi painaen jotta mustetta tarttuu varmasti joka kohtaan.

Ja sitten ei kun vaan tatuoimaan ja kiduttamaan! Tosiaan tuo Va Va Voomin m:n koukero jäi tekemättä, oli liikaa siskolle! Muutenkin vähän hopussa se tehtiin kun alko siinä loppuvaiheessa olla aika tuskaista, ja tämän seurauksena tämä m- kirjain alkaa haalistua pois. Sovittiin siispä että se tehdään uusiksi!

Ja sitten rasvoo päälle va ja wrap it up sekä uutta tarraa suunnittelemaan! Tähän loppuun vielä muutama kuva omasta jalasta vielä! Nyt kun se on jo parantunut, malttamattomana odotan seuraavia vapaita että pääsisin sitten treenailemaan siihen sitä väritystä ja myöskin kavereita keksimään siihen vierelle!
Kavereiden kanssa usein pohditaan kun ihmiset aina hämmästelee ja valittelee "etsä nyt tajuu et toi on tos ikuisesti".. Ei oikeesti, onko? Eikö se siitä kulu niinkuin ne tarrapaketeissa tulevat siirtokuvatatskat? Mitäää. On keinoja millä saa heikon tatskan veke tai edes peitettyä paremmalla! Ei saisi olla niin jäkäjäkä tästä asiasta, antaa kaikkien kukkien kukkia! :) Samalla kun tässä yrittää itseään harjoittaa artistina, saa kuulla tuollaista settiä aika paljon. Yritän kummiskin selittää ihmisille jotka ehdottavat että menisin ja tekisin muiden ihoon, että mulle tulisi hirveen huono omatunto mennä harjoittelemaan toisen iholle ja pilaamaan se siinä samalla. Tollasia pikkasia mustia joita ei tartte sitten värittää, niitä voin kyllä tehdä (hyvän maun rajoissa tietenkin..) mutta ei nyt ensimmäiseksi ole mielessä kokeilla värittämistä toisen ihoon. Tässä tulee taas tämä kohta että ne jää mun iholle ikuisesti. Mitäs sitten! Onhan mun johonkin treenattava  että tätä oppisi! Ja tottakai ne jää sitten sellaiseksi muistoksikin että kaikkea sitä on tullut tehtyä.
No johan tuli tulistunutta settiä! 

Tähän loppuun vielä muutama kuva omasta jalasta vielä! Nyt kun se on jo parantunut, malttamattomana odotan seuraavia vapaita että pääsisin sitten treenailemaan siihen sitä väritystä ja myöskin kavereita keksimään siihen vierelle!

Ja tässä kuva nykyään ! Piste vieressä on ensimmäinen "tatuointini".... 

- Petra

Tositoimissa!

Hiiohoi ja hellät tunteet. Nyt on jussit vietetty ja aika palata taas arkeen, blää. Mutta ennen töihin ja rutiineihin paluuta sain naputeltua muutaman kuvan, tällä kertaa jonkun muunkin ihoon! Jihaa! Vihdoin ja viimein tämäkin päivä koitti. Siispä juttuhan meni näin, että kokoonnuimme muutaman ystävän kanssa meille juhannusta viettämään. Jossain vaiheessa alkuiltaa kävi ilmi että omistan kuin omistankin tatuointivälineet. NOH, eihän siinä kauan nokka tohissut kuin jo muutamasta suunnasta kuului ääniä että muhun saa kokeilla! Olin vähän epäileväinen, että pystyisinkö siinä tekemään yhtään mitään. Thank God, tämäkin tapahtui tosiaan vasta alkuillasta, ei siinä ole ehtinyt ottaa kuin vasta muutaman tai pari. Siinä vähän aikaa pohdin asiaa ja pidin vähän breikkiä alkoholijuomista. Kun olin tehnyt päätökseni kävin tältä kyseiseltä herralta vielä tarkistamassa että onks se nyt ihan satavarma että se haluaa. Ja näinhän se oli.

Siinä sitten alettiin tekemään stensiliä herran bepaan ja alkoivat miehellä polvet tutista. Sanoin, että niin kauan kun mulla on mustepurkki kiinni ja neula vielä paketissa, saat perua koko homman. Mutta ei, ei miehinen ego antanut enää perääntyä tästä. Onneksi ei muuten tullut missään vaiheessa puhe mun aikaisemmista "töistä"... krhm. Viitaten upeaan viivakoodi-aikaansaannokseeni..
Sutasin nopeasti hyvänkokoisen sydämen ja sanoin että kokeillaan nyt ensiksi tätä ja mietitään sitten mitä tehdään. Tökkäsin sydämeen hanuriin kiinni ja millisekunnin murto-osan tuumailtuaan jätkä oli että alahan töihin. Ei nähtävästi halunnut miettiä asiaa sen enempää. Laittelin kamat sitten valmiiksi siinä ja asiakas asettui sängylle makaamaan että pääsen helposti tatuoimaan. Heitettiin me siinä alussa vielä läppää että "hehe, tässähän on eniten äctiöniä mitä on kuukauksiin ollu täs sängyssä", mutta sitten kun kone lähti surraamaan, ei ollut enää pojallakaan niin hauskaa. Ja tässä vaiheessa, en oikein tunne koko henkilöä, joten annoin palaa ihan sydämen pohjasta. Ei pikku inahdukset mua kiinnostaneet vaan pistin vaan menemään. Se oli nopeasti ohi, välillä satunnaisia naurunpurskahduksia ja höpöttelyjä, uusien tulokkaiden morjestamista, mutta silti työhön meni vain puolisen tuntia.

Hahaa, kaverin kanssa juteltua sain kuulla, että tää samainen heebo jota toi söpö sydän nyt koristaa, tahtoo lisää kuvia.. hanuriinsa. Juhuu.

Siinä se nyt möllöttääpi!

Sitten tuli sunnuntai ja siirtyi matkani kohti siskon kämppiä. Oltiin viikolla puhuttu, että nyt se tehään se tatska sille! Ehkä vähän huono paikka valittiin ensimmäiselle, joskin pienelle kuvalle. Nimittäin jalan ulkosyrjä, erittäin läheltä varpaita.

Siskon jalkaan tökätty teksti !

Tässä sanoin samat "säännöt", vielä saa perua kun neula on paketissaan ja mustekorkki kiinni. Kysäsin vielä edellisiltana että joko jännittää.. Ei kuulemma jännitänyt. PAH sanon minä! Sitten aamulla kun sinne ovelle saavuin salkkuni kanssa ja aloin purkaa sitä, alkoi kyllä ihan selvästi jännittämään. Vielä ihasteltiin vähän aikaa fontteja ja tehtiin stensiliä ja ja ja mietittiin paikkoja, perusjuttuja. Kun paikka oli selvillä, piti sitä alkaa töihin. Lupasin tehdä ensiksi pienen viivan, jotta systerille selviäisi miltä se tuntuu. Onneksi teksti oli todella pieni, joten hänen ei tarvinnut pitkään kärsiä (meni ehkä sama puolisen tuntia?), mutta taivaanvallat se tuntui vuodelta. Hengähdettiin vähän, ja mitä lähemmäksi varpuleita mentiin, niin meno oli jo ihan mahoton. Todella kiitollinen kumminkin olen että jaksoi sen loppuun asti ja ylipäätään uhrasi jalkansa mulle. Mutta puhuttiin että seuraavan kohdalla sitten kyllä mietitään tarkemmin tuo paikka.

- Petra

Paska reissu mut tulipahan tehtyä.

Huhhuh, mikä reissu! En tiiä edes mistä alottaisi. Olin niin innolla odottanut tota Savon reissua et ei voisi enempää harmittaa kuinka pipareiksi se meni. Oli aivan ihana sää, varjossa 40 celsiusta ja siitä saikin nauttia (ja itikoista) ilman töitten tuomaa stressiä.

Suurin syy miksi kuitenkin olin niin innoissani päästessäni käymään isukin luona oli se, että tarkoitukseni oli häneen kokeilla tatuoimista. Noh.. eihän se ihan näin yksinkertaista ole. Ensiksi meni melkein koko viikko siihen, että herra sai päätettyä minkälaisen fontin hän tekstilleen haluaa. Sitten kun ahersin ja väkersin stensilit ynnä muut valmiiksi, huomattiin ettei minulla ole yhtä pientä palaa. Hei c'mon! Olen ihan hyvin ilmankin tätä pientä muovinpalasta pärjännyt (mutta oishan sitä voinut käyttääkin toki..) ja nyt sitten ei enää kelpaakaan! Otin kyllä niin kuumaa siinä vaiheessa ettei mitään rajaa. Loppureissu meinasi mennä mykkäkoulua pitäessä. Loppujen lopuksi hellyin, koska en tahtonut viettää loppulomaani yksinäni murjottaen.

Viimeisenä iltana mentiin sitten paikalliseen niille kuuluisille parille. Loppuilta menikin sitten niin, että humalapäissäni nakutin jonkun jätkän niskaa. Voivoivoi sitä henkisen ja fyysisen kankkusen määrää. Ihana oli kuitenkin kuulla, että olin ennenkuin päästiin edes kunnolla alkuun sanonut :" JOO, ei tää sun ihoon jää kiinni, ei tehä!" Huh, onneksi ei ehditty paljoa nakuttaa, ja kuten sanoinkin jo tuossa täydessä ymmärryksessä, niin eihän siihen jäänyt kuin yksi ohut viiva. Thank God! Lupauduin tekemään tälle heebolle sitten ihan kunnollisen kuvan, kunhan käyn taas siellä suunnassa. Ei ole kyllä pitkään aikaan näin kovasti hävettänyt. Vielä olen niin kovaa toitottanut etten ikimaailmassa koske kenenkään ihoon ennenkuin tuntuu siltä että olisin valmis. H ä p e ä n.

Yksi kiva pieni seikka tässä reissussa oli se, että päästiin kuitenkin käymään siellä isukin tatskakaverin luona. En nyt oikein tiennyt mitä odottaa, mutta kaikeksi yllätyksekseni tämä kaveri kertoi jos yhtä ja toista tatuoimisesta ja välineistä mitä ei tullut aijemmin edes ajatelleeksi. Sain myöskin katsoa hönkien niskaan kun hän sillä hetkellä olevalle asiakkaalleen nakutteli koi-kalaa käteen. Oli mahtavaa päästä seuraamaan niin läheltä hänen työskentelyään. Tällä kertaa tehtiin vain rajat tatuointiin niin en valitettavasti päässyt näkemään itse värityspuolta, mutta tästäkin reissusta oppi hirveän paljon. Välillä kyllä katse karkasi tatuoitavaan kundin ilmeeseen kun näin että kohta mennään inhottavasta kohdasta. Samanlaisia ilmeitä taitaa multakin tulla kun on jonkun nakutettavana, sen takia en oikein ole pystynyt keskittymään niin siihen prosessiin kun yrittää pysyä paikallaan. Mutta tämä välietappi oli kyllä reissun paras kohta.

Reissun jälkeen ei ole kiinnostanut kyllä yhtään suunnitella tai edes tehdä mitään töhrysutasuja, liekkö sitten tämä karmaiseva pettymys vienyt maun ihan kokonaan. Juuri silloin kun ei jaksaisi yhtään tehdä mitään, niitä kuvapyyntöjä alkaa satelemaan. Ei se, että tehtävissä töissä olisi jo kolme työtä mitkä pitäisi saada tehtyä (tai edes aloitettua..), sateli viime viikolla kolme uutta pyyntöä. Tokihan minä nämä heille suunnittelen, ovathan rakkaita ystäviä. Voi kun olisi vain toiseen saumaan tullut. Muutamia ihan hauskojakin kuvia on pyydetty, mutta täytyy noi kyllä kaikki saada altaa pois, tulee jo vähän kyselyä että milloinka voisi käydä varaamassa tatuoijalle ajan.

Toissa viikolla kaksi ihmistä kävivät hakemassa inkkiä ihoonsa, nimittäin mun designit! Mikä mahtava tunne! Toinen kuvista oli ihan tilaustyö, henkilön lapsen nimi ja päivämäärä sekä ruusu peittämään aijemman hieman erikoisemman tatuoinnin. Suunnitelma onnistui mielestäni hyvin, asiakas halusi simppelin ja koruttoman tekstin käsivarteensa ja sekä sydän/ruusu yhdistelmän peittämään vanhan kuvansa. Lisäksi hän oli pyytänyt tähtiä kuvaan, mutta pääsimme lopputulokseen etteivät ne enää olisi sopineet kuvaan, joten jätimme ne pois. Mutta voi minkä näköinen siitä tatuoinnista tulikaan! Hyvä on, oon toki nähnyt rumempiakin tatuointeja, mutta tulihan tosta nyt aika ripuli. Kirjaimet ovat melkeimpä tasapaksuja, ajan myötä varmasti tulevat näyttämään vain mustalta möykyltä. Mutta asiakas ainakin itse oli tyytyväinen, sehän se pääasia oli.

Tämän hetkinen projekti - tilaustyö

Toinen joka kävi värittämässä omaa ihoaan, oli valinnut mun kansioista valmiin kuvan ja tykästyi siihen niin että halusi käydä ikuistamassa sen iholleen. Muutamilla pienillä muutoksilla, siitä sitten tuli ihan asiakkaan itsensä tyylinen ja mustavalkokuva vaihtuikin väreihin. Tässä kuvassa on vain sitä lääniä, jotenka taitaa tässä kuvassa mennä vielä ainakin 1-2 väritys kertaa ennenkuin näkee sen grande finale kuvan! Ja tälle samalle henkilölle olen samalla suunnittelemassa uutta kuvaa! ;)

- Petra

Liner nro 3

Junalippu kädessä on hyvä hymyillä! Tämän viikon ainoana vapaapäivänä täytyi siis tänään hoitaa melko kaikki asiat matkaa varten! Puhun ihankuin olisi isokin reissu.... Apteekissa tuli heti aamusta käytyä ja uskoakseni kaikki tarvittava sieltä mukaani tarttui! Hieman uudessa apteekissa täytyi myyjien puoleen kääntyä, mutta loppujen lopuksi kaikki löytyi.
Tämän jälkeen suuntasin matkani Fleminginkatua ja Tatuointitukkua. Aivan salettivarma en ollut mitä sieltä edes tarvitsisin, mutta lähdimpä silti ja tottahan sieltä tarttui mukaan vaikka mitä. Mm. uusia tippejä ja neuloja sekä vaseliinia ja sheivereitä. Toki kahta viimeistä olisi muualtakin saanut, mutta ajattelin ne nyt samalla kertaa kaikki hankkia ettei mitään unohtaisi. Olisin myöskin halunnut ostaa Skin Surfer kynän, eli sellaisen ohuen metallisen (?) kynän jolla voi suoraan piirtää kuvaa iholle, muttei tätä kynää valitettavasti liikkeessä tällä hetkellä ollut. Mikä ei tietenkään tähän hätään olekaan niin tarpeellinen! Toisenlainen ihokynä minulla jo on mutta se ei oikein toimi mulle, ehkä ei ole ollu tarpeeksi voiteita kynän alla. Mukavaa oli kyllä taas käydä siellä juttelemassa ihanien myyjien kanssa vähän kaikesta!
Sekä!

Käytiin kaverin kanssa katsomassa päiväleffassa uusi Evil Dead elokuva ja täytyy myöntää. Taisin jopa hieman pettyä. Trailerin nähtyäni olin että jes, ihanaa selkäpiitä karmivaa kauhua! En malttanut odottaa että pääsen tämän leffan katsomaan, mutta mutta.. jokin siitä nyt jäi puuttumaan. Esim. myös trailerissa karmein kohta kun tää tytsy kurkkaa lattialuukun alta ja hoilaa karmivasti.. hrr! Mutta anywho, oli hauska kumminkin elokuvissa käydä näin "kauniina" päivänä. En toki kiellä etteikö välillä säikähtänyt ja muutenkin jännittänyt leffaa katsoessa, odotin vain vähän enemmän!

Mutta nyt täytyisi vielä pari päivää töissä kituutella ja ah, sitten pääsee reissuun! Jännittää vain toki kuinka noi kaikki kamat saan pakattua ja kannettua, mutta hätä keinot keksii! Ostin tosiaan muutamat uudet neulat tänään joita ajattelin käyttää tätä daddy-on tatuointia tehdessä. Ostin linereinä koot 3 ja 11, varmuuden vuoksi vähän erikokoiset, jotta näkee että mitenkä erillaista jälkeä niillä saa aikaan. Hajuakaan mulla ei ole että minkäkokoisia neuloja mulla kotona jo ennestään olemassa, kokoja niistä en ole edes tajunnut katsoa.
Fonttia en ole suunnitellut, yritin kyllä muttei siitä kyllä mitään tullut. Fonttien suunnittelu ei ole kyllä ihan mun parhainta osaamista. Ajattelin siispä että yhdessä katsotaan fontteja ja hän voisi sitten kertoa että mikä olisi mieleen ja niitä voi sitten muutella vielä lisää. Nyt kyllä vähän jo jännittää että mitenkä tulee onnistumaan tämä mun raju kokeilu! Toivottavasti hyvin, niin saa sitten rohkaistua itseään ehkä jopa tekemään jo mustia kuvia muillekin ihmisille. Viimeksi isukin luvattua saavani tehdä vaikka edes "suora viiva jalakaan", tuli kumminkin tilanteen tullen pupu häneltä pöksyyn eikä antanut mun sitä sitten tehdä. Tällä kertaa se on vaan vähän pakko! Minähän en varmasti roudaa kaikkia kamoja pohjolaan ilman etteikö niitä käytetä!

 - Petra